Ihanaa joulua – kohtuudella!
by Sari Siitonen 18.12.2018
Sari Siitonen
Joulu on yltäkylläisyyden aikaa: ruokapöydät notkuvat herkuista ja kuustenaluset täyttyvät lahjakääröistä. On mukavaa tavata ystäviä ja sukulaisia ja rauhoittua hetkeksi ennen uuden vuoden mukanaan tuomia kiireitä.
Tällä viikolla tehdään paljon hankintoja: ostetaan kynttilöitä, ruokaa ja lahjoja. Jokaisen hankinnan yhteydessä teemme erilaisia valintoja. Usein mietimme, mikä ilahduttaisi lahjan saajaa ja paljonko rahaa olemme joulun viettoon valmiita käyttämään. Mutta voisimmeko tänä jouluna uhrata myös muutaman ajatuksen hankintojemme ilmastovaikutuksille? Mitä oikeastaan tarvitsemme oikeanlaisen joulutunnelman luomiseksi?
Ensimmäisenä mieleen tulee valo. Pihoilla loistavat jouluvalot tuovat iloa keskelle vuoden pimeintä aikaa. Suurin osa myynnissä olevista valosarjoista näyttää onneksi olevan LEDejä, jotka kuluttavat murto-osan vanhojen valosarjojen käyttämästä sähköstä. Kynttilöistä esimerkiksi Havin Joutsenmerkittyjen kruunu- ja antiikkikynttilöiden ilmastokuormitus on vähäinen, ja tuikkukynttilöiden metallikuoret voidaan kierrättää viemällä ne metallinkeräyspisteeseen.
Joulukuusi ja -kukat tuovat joulun tuoksun. Lähimetsän harvennuskuusi on parempi vaihtoehto kuin kaukaa tuotu viljelty kuusi. Näin talviaikaan kukkien kasvattaminen kasvihuoneissa vaatii paljon valoa ja lämpöä. Mikäli mahdollista, kannattaa kukat hankkia sellaiselta kasvihuoneelta, jossa käytetään energiatehokkaita LEDejä ja uusiutuvaa energiaa. Joulukoristeiden riisumisen jälkeen kuusen voi polttaa ja hyödyntää energiaksi. Kuihtuneet kukat voidaan laittaa kompostiin tai biojätteisiin.
Jouluna saa yölläkin syödä. Paras tapa pienentää jouluruuan aiheuttamaa hiilijalanjälkeä on hankkia ruokaa vain sen verran, kuin sitä joulunpyhinä kuluu. Ehkä nelihenkinen perhe ei sittenkään tarvitse kymmenkiloista kinkkua, kalapöytää, juustolajitelmaa, joulutorttuja, isoäidin perinteistä hedelmäkakkua, suklaata… Parempi hankkia vähemmän juuri niitä ruokia, joista eniten pitää. Kaikki joulun jälkeen hukkaan heitettävä ruoka on tuotettu, kuljetettu, varastoitu ja valmistettu täysin turhaan. Perinteisistä jouluruuista laatikot ja rosolli valmistetaan juureksista, joiden ilmastovaikutus on vähäinen. Myös kalaherkuista voi nauttia kohtuullisen hyvällä omalla tunnolla. Riisipuuron, kinkun ja juustojen ilmastokuormitus on jo paljon suurempi. Mikäli joulupöytään haluaa kattaa liharuokaa, on kotimainen riista hyvä vaihtoehto. Jos joulu ei kuitenkaan tunnu joululta ilman kinkkua, kannattaa kinkun paistinrasva kierrättää osallistumalla toista kertaa järjestettävään Kinkkutemppuun. Kierrätetystä paistinrasvasta valmistetaan uusiutuvaa dieseliä, ja Kinkkutempun tuotolla avustetaan vähävaraisia perheitä.
Joululahjoja on mukava antaa. Joskus on vaikeaa keksiä sopivaa lahjaa ja houkuttelisi ostaa vain nopeasti jotakin. Turhaa tavaraa kannattaa kuitenkin välttää, ja esimerkiksi lahjakortti hierontaan tai johonkin tapahtumaan, yhteinen kahvihetki tai elokuvailta voisi olla parempi lahjaidea. Ihmistä, jolla on jo kaikkea, voi ilahduttaa myös Toisenlainen Lahja, vaikkapa koulutusstipendi kehitysmaan tytölle.
Jos joulukiireiden keskellä jaksaa pohtia ja ennen kaikkea tehdä kestäviä kulutusvalintoja, sekoittuu jouluiloon myös ilo hyvistä ilmastoteoista.
Rauhallista joulua ja kaikkea hyvää tulevalle vuodelle, 2018!
Hangon Rotaryt allekirjoittavat kansalaisen ilmastolupauksen
Video by Ari Heinila
Kansalaiset ratkaisevat ilmaston kohtalon
11.04.2017 Timo Tyrväinen, pääekonomisti, Climate Leadership Council
Tohtori Timo Tyrväinen on Climate Leadership Councilin (clc.fi) pääekonomisti ja Aktia pankin entinen pääekonomisti. Hän on myös Myrskyvaroitus ry:n (myrskyvaroitus.fi) hallituksen puheenjohtaja. Blogi on julkaistu Sitra.fi blogissa 11.4.2017
Pariisin ilmastosopimus ei pelastanut maailmaa, mutta se pelasti mahdollisuuden maailman pelastamiseen. Ilmastotoimia pitää vahvistaa ja nopeuttaa, ja hallitukset määrittävät tälle prosessille pelisäännöt, jotka heijastuvat yritysten strategiaratkaisuihin. Kansalaiset ratkaisevat ilmaston kohtalon sekä pelastusprosessiin osallistuneiden ja osallistumattomien yritysten ja poliitikkojen menestyksen kulutusvalinnoillaan ja äänestyspäätöksillään.
Regulaatiolla on oma roolinsa
Pariisin ilmastotavoitteen toteuttamisessa regulaatiolla on oma roolinsa. Vaikka markkinahenkiset toimijat näkevät regulaation ruokkivan tehottomuutta jokseenkin säännönmukaisesti, kirjoitti klassisen taloustieteen isä Adam Smith jo yli 200 vuotta sitten, että markkinoiden toimivuus edellyttää sääntelyä. Sen yksi tärkeä tehtävä on varmistaa, ettei liike-elämässä voi menestyä petoksella.
“Vähähiilisyyteen matkalla olevassa maailmantaloudessa huijareita ovat ne, jotka taloudellista hyötyä tavoitellessaan käyttävät ilmakehää ilmaisena kaatopaikkana.”
Päästöjä koskeva regulaatio kohdistuu yrityksiin. Ja jokseenkin kaiken yritystoiminnan viimekätinen asiakas on kansalainen, kuluttaja. Yritykset tuottavat sellaisia hyödykkeitä ja ratkaisuja, joiden menekkiin ne uskovat. Niinpä tutkimusta, tuotekehittelyä ja investointeja koskevat strategiset ratkaisut perustuvat kuluttajakäyttäytymistä koskeviin ennusteisiin. Niissä ilmastotietoisuus on vahvasti läsnä.
Jos ison hiilijalanjäljen tuotteiden hinta kallistuu hiilipäästöjen hinnoittelun seurauksena, kuluttaja etsii edullisempaa vaihtoehtoa. Kun kysyntä siirtyy vähähiilisiin tuotteisiin, yritykset lisäävät niiden tarjontaa vahvistamalla energiatehokkuutta, siirtymällä puhtaaseen energiaan ja käyttämällä pienemmän hiilijalanjäljen raaka-aineita ja välituotteita.
Viime vuosina päästökehitys on ollut odotettua myönteisempi. Vaikka maailmantalous kasvoi 2013–15 yli kymmenen prosenttia, fossiilienergiapäästöjen määrä ei noussut. Pariisin ilmastosopimus syntyi joulukuussa 2015, joten tämä myönteinen kehitys toteutui ilman poliittista ohjausta. Kehittyneissä maissa pelintekijöinä olivat yksityisen sektorin toimijat, Kiinassa valtiovalta
Johtopäätös on, että talouskasvu ei siis väistämättä lisää päästöjä. Ja kääntäen, päästöjen vähentäminen ei edellytä talouskasvun pysähtymistä.
Mistä hinta hiilelle?
Ilmaston lämpenemisen rajoittaminen alle kahteen asteeseen edellyttää, että yli kaksi kolmasosaa tunnetuista fossiilisen energian varannoista jätetään maahan. Globaali hiilivero olisi tehokkain tapa hoitaa asia markkinaehtoisesti. Riittävän korkea ja ajan myötä nouseva hiilivero tekisi hiilidioksidipäästöjen supistamisesta ainoan liiketaloudellisesti järkevän toimintastrategian.
Valitettavasti globaali hiilivero ei ole realismia. Yhdysvalloissa ollaan vihamielisiä jokaista uutta veroa kohtaan ja EU:n jokainen jäsenmaa haluaa päättää itse omista veroistaan. Pariisin sopimuksen jälkeen alueelliset hinnoittelumallit ovat silti levinneet ja päästökauppaa on kehitetty suuntaan, jossa sen vaikutus muistuttaa hiiliveroa.
“Kasvihuonepäästöille tarvitaan hinta, mutta miten se synnytetään, on toinen asia.”
Kun yhä useammat sijoittajat irtautuvat hiiliriskeistä, fossiilienergiasta elävien yritysten rahoitus kiristyy. Kun sijoituspääoma hakee uutta kotia, puhtaita ratkaisuja kehittävien yritysten tutkimus- ja investointimahdollisuudet paranevat. Uusiutuviin energiamuotoihin liittyvän teknologian kehitys vauhdittuu entisestään.
Pariisin ilmastosopimus oli signaali, että maailman maat haluavat pysäyttää ilmastonmuutoksen. Se vähensi puhtaaseen tuotantoon liittyvän kehitystyön ja sijoitustoiminnan epävarmuuksia. Fossiilisista polttoaineista irrottautumista helpottaa aurinko- ja tuulisähkön nopea halpeneminen. Tämän trendin jatkumisesta ei ole pienintä epäilystä.
Kuluttaja on kukkulan kuningas
Viime kädessä ilmaston kohtalon ratkaisevat kansalaiset. Siksi Myrskyvaroitus – Storm Warning ry lanseerasi runsas vuosi sitten kansalaisen ilmastolupauksen, josta kehittelemme YK:n kanssa globaalia formaattia. Ilmastolupauksen sivustolla oleva laskuri auttaa kansalaista oivaltamaan, miten hän voi pienentää omaa hiilijalanjälkeään.
Kuluttajana kansalainen on kukkulan kuningas – myös ilmastoasioissa. Ja äänestäjänä hän voi ohjeistaa valtiovallan tukemaan ilmastomyönteistä regulaatiota sekä kansallisesti että kansainvälisesti.
“Väite, että ilmastonmuutoksen hillitseminen on kallista, on vanhaa maailmaa.”
Teknologian kehitys on tehnyt ilmastonmuutoksen hillitsemisestä vuosi vuodelta halvempaa. Yhä useammat yritykset ja sijoittajat näkevätkin siinä uuden taloudellisen dynamiikan lähteen. Suomeen perustettu Climate Leadership Council on vahva todiste tästä.
Vaikka ilmastonmuutoksessa ei ole voittajia, sen hillitseminen voi tuottaa suuria taloudellisia menestystarinoita. Oivallettakoon tämä myös sata vuotiasta itsenäisyyttään juhlivassa Suomessa.
Timo Tyrväinen: “Ilmasto voi pelastua tilinpäätösaineistoa kehittämällä”
10.4.2017 Timo Tyrväinen, pääekonomisti, Climate Leadership Council
Timo Tyrväinen. Kuva: Pekka Karhunen
Jotta markkinat voisivat toimia tehokkaasti, niillä pitää ollakattava tieto yrityksiin, toimialoihin ja alueisiin kohdistuvista ilmastoriskeistä, kirjoittaa Timo Tyrväinen.
Financial Stability Board (FSB) perustettiin 2009 edistämään rahoitusmarkkinoiden vakautta. Mukana ovat G-20 -maat ja tärkeimmät kansainväliset järjestöt (IMF, Maailmanpankki, OECD, BIS, EKP ja EU-komissio). Runsas vuosi sitten G-20 -valtiovarainministerit kehottivat FSB:tä kartoittamaan ilmastonmuutoksesta aiheutuvia vakausriskejä.
Michael Bloombergin johtama työryhmä julkisti joulukuussa 2016 suosituksen yritysten tilinpäätösaineiston laajentamisesta. Jotta markkinat voisivat toimia tehokkaasti, niillä pitää olla kattava tieto yrityksiin, toimialoihin ja alueisiin kohdistuvista ilmastoriskeistä. Tätä tietoa tarvitsevat sijoittajat, luotottajat, vakuuttajat, luottoluokittajat, markkina-analyytikot, sijoitusneuvojat, pörssikeskukset ja viranomaiset.
Vaikka monet yritykset jo kertovat omasta hiilijalanjäljestään, suurin osa strategisesti tärkeistä ilmastokysymyksistä jää pimentoon. Miten yrityksessä arvioidaan ilmastomuutokseen liittyviä riskejä ja mahdollisuuksia?
Yrityksen markkina-arvoon ja luottokelpoisuuteen vaikuttaa paitsi riskejä ja mahdollisuuksia koskeva ymmärrys, myös se miten ilmastoanalyysi välittyy strategiaan ja investointipäätöksiin.
Näitä prosesseja koskevan tiedon puute lisää vakavien hinnoittelu- ja investointivirheiden vaaraa. Niistä aiheutuva vakausriski vertautuu Yhdysvaltain asuntolainamarkkinan hinnoitteluvirheisiin, jotka suistivat maailman finanssikriisiin.
Kun maailma siirtyy vähähiiliseen talouteen, edessä on politiikan ja lainsäädännön muuttumisesta syntyviä riskejä, teknologiavalintoihin liittyviä riskejä sekä markkina- ja maineriskejä.
Markkina muuttuu, kun paitsi yritysten myös kansalaisten ilmastotietoisuus syvenee. Suuret päästöt tai niistä annettu väärä tieto vaarantavat yrityksen ja sen tuotteiden imagon.
Vaikka yritysten hiiliriskien keskiössä on muuttuva kuluttajakäyttäytyminen, tosimaailman riskit ulottuvat kaikkiin liikekumppaneihin. Keneltä ostetaan, kenelle myydään? Tapahtuuko tuotanto ilmastoriskeille alttiilla alueella? Toimivatko yritykset, joille myydään, riskialttiilla alueella. Liittyykö alihankkijoihin maineriskejä tai niiden toimituksiin ilmastoriskejä?
Yritystoiminnalle ilmastonmuutos luo haasteiden rinnalla myös mahdollisuuksia. Toiminnot, jotka perustuvat fossiiliseen energiaan, ovat pitkässä juoksussa auringonlaskun aloja. Niillä toimivien yritysten selviytymisstrategia on syvällinen muutos, josta on hyviä esimerkkejä sekä Suomessa että muualla.
Yritys voi pienentää hiilijalanjälkeään tuotantoprosesseja ja kuljetusratkaisuja tehostamalla, kierrättämällä, rakentamalla energiatehokkaammin jne. Energiavaihtoehtoja avaa teknologia, joka tekee uusiutuvasta energiasta vuosi vuodelta edullisempaa. Vähähiilisten tuotteiden ja palvelujen kysynnän kasvaessa tarvitaan uudenlaista tutkimus- ja kehittämistoimintaa, innovointia ja tuotesuunnittelua.
Jatkossa yrityksen odotetaan kertovan, kuinka sen hallitus käsittelee ilmastoriskejä ja -mahdollisuuksia. Miten toimiva johto sitoutetaan? Miten analyysi siirtyy strategiaksi? Miten se ohjaa riskien hallintaa? Ilmastoriskien ja -mahdollisuuksien käsittelyn systemaattinen kartoitus vähentää vakavien hinnoitteluvirheiden todennäköisyyttä.
Miksi yritykset suostuisivat uusiin, vapaaehtoisiin velvoitteisiin?
Ne, joissa ilmastoriskien ja -mahdollisuuksien analyysi toimii, saavat raportoinnista nostetta. Kun peli on avattu, muiden etu on seurata ja noin viiden vuoden kuluessa uuden järjestelmän odotetaan tulevan vallitsevaksi.
Raportointijärjestelmässä piilee vallankumous, vaikka sen kehittäjät eivät ehdota hiiliveroa tai päästörajoituksia. Vallankumous alkaa päätelmästä, että a) ilmaston ja ilmastopolitiikan muutos synnyttää riskejä ja mahdollisuuksia ja b) ne eivät kohdistu samoin kaikkiin yrityksiin. Kun markkinat pystyvät arvioimaan mitkä yritykset kestävät muutoksen paremmin ja mitkä huonommin, ne nostavat ”hyviä” ja painavat ”huonoja”. Raha vie maailmaa vähähiilisempään tulevaisuuteen, sillä hyviin yrityksiin sijoitettuna se tuottaa, huonoissa se häviää.
Vaikka ilmastonmuutoksessa ei ole voittajia, siitä voi syntyä taloudellisia menestystarinoita.
Timo Tyrväinen
Kansalaiset ja ilmastonmuutos
4.11.2016 Jouni Keronen, Timo Tyrväinen
Jouni Keronen
Pariisin sopimus ei pelastanut maailmaa, mutta se pelasti mahdollisuuden pelastaa maailma. Sopimuksen voimaantulopäivänä on hyvä pohtia mitä ilmastonmuutos merkitsee kansalaisille.
Ilmastonmuutoksen hinta on korkea. Se näkyy tuhoina ja kansakuntien heikentyneenä hyvinvointina. Hinta on verrattomasti suurempi kuin ilmastonmuutoksen hillitsemisen kustannus. Planeettamme pelastamisessa kansalaisten rooli on keskeinen.
Ilmastonmuutoksen ja saastepäästöjen aiheuttamat hyvinvointitappiot ovat paljon suuremmat kuin yleisesti ymmärretään. Myrskytuhot, tulvat ja kuivuus näkyvät uutiskuvissa, mutta huomaamattomaksi on jäänyt se, että ilmansaasteiden aiheuttamat sairaudet ja ennenaikaiset kuolemat ovat vuosien virrassa syöneet ison loven Kiinan, Venäjän, Saksan ja monien muiden maiden kokonaistuotantoon. Mitä kauemmin kasvihuonepäästöjen annetaan jatkua, sitä suuremmiksi menetykset kasautuvat.
Teknologian kehittyessä ilmastonmuutoksen hillitseminen halpenee vuosi vuodelta. Tuulivoimalla tuotetun sähkön kustannukset ovat puolittuneet vuodesta 2009. Aurinkosähkön kustannus on laskenut 2008 jälkeen 80 prosenttia. Ei ole pienintäkään epäilyä, etteikö tämä trendi jatku. Puheet uusiutuvien energiamuotojen kalleudesta ovatkin jo mennyttä maailmaa.
Timo Tyrväinen
Satsattaessa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, rahaa ei ammuta avaruuteen. Yhden meno on toisen tulo. Kun rahaa suunnataan ilmastonmuutosta hillitseviin ratkaisuihin, toteuttajan tulo jää kiertämään kansantaloudessa ja tukee talouskasvua ja työllisyyttä. Ilmastomuutos avaa valtavat uuden liiketoiminnan mahdollisuudet. Apajille onkin tulossa kilpailijoita pilvin pimein. Jos suomalaiset haluavat pärjätä, pitää pysyä kehityksen kärjessä.
Vaikka maailmantalous kasvoi 2013-2015 yli 10 prosenttia, globaalit päästöt eivät lisääntyneet näiden kolmen vuoden aikana. Monet toimijat odottivat, että ennemmin tai myöhemmin ilmastonmuutoksen hillitsemisen vaatimia päätöksiä syntyy. Odotus palkittiin, kun Pariisin ilmastokokouksessa joulukuussa 2015 maailman valtiot julistivat suhtautuvansa ilmastonmuutokseen vakavasti. Se oli vahva signaali yrityksille ja sijoittajille. Ensi viikolla Marokossa alkava ilmastokokous keskittyy Pariisin sopimuksen täytäntöönpanoon. Jo nyt on selvää, että etenemistä pitää vahvistaa ja vauhdittaa.
Jokseenkin kaiken yritystoiminnan loppuasiakas on kansalainen, kuluttaja. Kuluttaja on kukkulan kuningas myös ilmastoasioissa. Suomessa arviolta 70 prosenttia kasvihuonepäästöistä liittyy kuluttajien valintoihin. Mitä selkeämmin kansalaiset näyttävät valinnoillaan, että he haluavat hidastaa ilmastonmuutosta, sitä vahvempi on yritysten käyttäytymistä muuttava vipuvarsi.
Tahto, jonka kansalaiset näyttävät paitsi kulutus- myös äänestyspäätöksissään, on se voima, joka pakottaa yritykset ja poliitikot toimimaan. Suomalainen Myrskyvaroitus ry julkisti kehittämänsä kansalaisen ilmastolupauksen runsas vuosi sitten. Nyt YK on ottanut hankkeen siipiensä suojaan ja siitä suunnitellaan maailmanlaajuista kampanjaa.
Suomi on profiloitunut hyvin kansalaisten ilmastotoimien suhteen. Nostetaan malja sille ja Pariisin sopimukselle – ja jatketaan ilmastonmuutoksen hillintää.
Timo Tyrväinen
Puheenjohtaja, Myrskyvaroitus-Storm Warning ry
Jouni Keronen
Toiminnanjohtaja, Climate Leadership Council
Timo Tyrväinen on Myrskyvaroitus- Storm Warning ry:n puheenjohtaja ja Jouni Keronen Climate Leadership Councilin toiminnanjohtaja. Blogi on julkaistu ympäristöministeriön sivuilla 4.11.2016
PELKOJA JA STRUTSEJA
Helmikuu 2013 by Auli Kanninen
Auli Kanninen on psykologi, joka asuu Helsingin Arabianrannassa maailmallakin jo kuuluisassa senioriyhteisössä “Loppukiri.” Pikkuveljen Tapio Kannisen julkaistua kirjan “Crisis of Global Sustainability” (Routledge, 2013) hän kirjoitti seuraavan kirjanarviointiblogin kirjassa kuvatuista kriiseistä ja meriveden uhkaavasta noususta eli asioista, jotka ovat vieläkin mitä ajankohtaisimpia.
Olen mielessäni pitkään voivotellut vanhenemista, raihnaantumista ja vanhusten huonoa kohtelua. Kuluneella viikolla on vielä suurempi pelko kuristellut kurkkuani. Ongelmat ovatkin isompia, paljon isompia. Uhkana on luonnon, kulttuurin, talouden, väestön ja sitä tietä koko maapallon elämän romahtaminen nykymuodossaan. Ja vielä suhteellisen pian.
-Mitäs tämä nyt, mistäs tämä huoli?
Olen yrittänyt olla kiltti isosisko ja lukenut pikkuveljeni Tapion – hänkin jo yli kuusikymppinen – juuri ilmestynyttä kirjaa ”Crisis on global sustainability” eli vapaasti käännettynä ”Kestävän kehityksen maailmanlaajuinen kriisi”- tai kuten itse ehdotin ”Hukummeko kaikki?”.
-Apua!
En ole mieltänyt olleenkaan missä suossa me kaikki olemme – viimeistäänkin hetken päästä. Aiemmin ajattelin, että ei tässä näitä vanhuuteen liittyviä ongelmia lukuun ottamatta ole isoja murheita. Ei ilmaston lämpeneminenkään ehdi tavoittaa muuta kuin leudompien talvien muodossa.
Ilmaston lämpeneminen on tärkeimpiä uhkia maapallon elämälle. Se aiheuttaa huomattavaa veden pinnan nousua, myrskyjä, kuivuutta, vesi- ja ruokapulaa sekä talouskriisejä kaiken seurannaisena. Asia koskee tosi pahasti kaikkia ihmisiä, jotka ovat huolissaan lastensa ja lastenlastensa puolesta. On jo esitetty, että sadan vuoden päästä napajäätikköjen sulamisesta johtuva vedenpinnan nousu hukuttaa puolet Floridasta veden alle jos entinen tyyli ”business as usual” jatkuu, ehkä jo puolet Helsingistäkin ui vedessä. Muitakin uhkia kuin ilmaston lämpeneminen on, kuten mineraalien ja öljyn loppuminen, energiapula, vesien saastumisen tuomat ilmiöt, ravinnon riittämättömyys ja väestön liikakasvu. Monet näistä ongelmista ovat jo ovella.
Ennen pelkäsin pommikoneita, kun näin niistä joskus unta ja koin sen lamaannuttavan kauhun kun ääni läheni. Nyt tajuan, että tuo kauhu voi tulla todeksi kun joku meille ennen tuntematon pyörremyrsky tai taifuuni pyyhkii Arabianrannasta katot pois, säpälöi heikommin rakennetut talot, heittelee autot mereen ja suistaa kadut veden alle. Johan niitä kattoja siellä täällä nytkin irtoilee ja metsiä kaatuu. Varautuminen ja korjailu käyvät vähintäänkin kalliiksi, siis erittäin kalliiksi. Totta on jo se, että jäätiköt sulavat kiihtyvää vauhtia. Siperian tundra myös sulaa ja vapauttaa valtavasti myrkyllistä metaania ilmakehään, alavia valtameren saaria peittyy jo veden alle ja väestön poismuutto on uhkaamassa. Suuret, yllättävät kuivuuskaudet koettelevat milloin Venäjää, Afrikkaa, Kiinaa tai Pohjois-Koreaa, viimeksi myös Yhdysvaltoja. Talouskriisit taitavat tulla vähän väliä toistuviksi. Vesi- ja ruokapula kiusaavat jo nyt monia maita. Väestönkasvukin on lähes kontrolloimatonta. Ongelmat tulevat olemaan kuulemma kuin 1- ja 2. maailmansota yhteensä.
”Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku”
-No kaikkea! Pelokas strutsi minussakin kääntää televisiosta saippuasarjan päälle ja suunnittelee ostoksille lähtöä. Olisi kiva uudistaa kotia kevään kunniaksi. Riittäisivätkö uudet sohvatyynyt?
Luen edelleen. Suuria kansainvälisiä kokouksia on pidetty, viimeksi Riossa. Tulokset: julkilausumia eli ei juuri mitään. Ei aiemmissakaan. Vaikeroidaan ja todetaan ongelmia, mutta kun toimenpiteet vaatisivat rohkeita päätöksiä, yhteistyötä ja helpon elämän rajoittamista, mihinkään ei ryhdytä. Ei taida kotistrutsillekaan riittää, että lajittelee roskia muka suurena myönnytyksenä maapallon saastumista vastaan. Oman hiilijalanjäljen laskeminen tuntuu hölmöltä leikittelyltä.
Jatkan lukemista. Pelottaa.
– Mitä tapahtuu kauniille maapallollemme. Meret saastuvat sieltä täältä, mutta kyllähän niitä voidaan auttaa. Vastahan oli TV:ssä sarja Itämeren pelastamisesta, ja onhan se Musiikkitalon tukikonserttikin. Eihän lämpötilan nousu meillä tunnu kuin hyvältä kun ilmasto lämpenee. Mutta mitäs kun vesi nousee Arabianrannassa neljä metriä tai seitsemän? Kalasatama olisi jo aikaa ollut veden alla ja Kauppatori.
-Taidan tarvita myös uuden käsilaukun ja korvakorut kevääksi.
Alan olla loppupuolella kirjaa. Toimenpide-ehdotukset. Onneksi on niitäkin. YK:n peruskirjaa olisi muutettava. Pitäisi pystyttää ympäri maapalloa hätäkeskuksia, jotka keräisivät tietoa ja joilla olisi poliittista valtaa. Keskukset olisivat yhteydessä keskenään ja New Yorkissa olevan keskustoimiston kanssa. Hiljaiset uhkan merkit rekisteröitäisiin heti. Suuret maat, kuten USA, Kiina, Intia, Brasilia ja suuri joukko muita suostuisivat neuvottelemaan ja sitä myötä nopeisiinkin toimenpiteisiin, jotka toki aina vaikeuttaisivat ihmisten elämää. Goodbye uusi läppäri joka vuosi tai kännykkä. Energiaa olisi saatava uusin menetelmin, fossiilisten polttoaineiden käyttö olisi pikimmiten lopetettava, öljyn ja tiettyjen mineraalien käyttöä vahvasti rajoitettava, tehtaita kiinni – ja sitä rataa.
– Eihän tästä mitään tule!
Positiivisempana keinona olisi aivan uudenlaisten keksintöjen kehittely. Hienosti koulutetut aivot uudenlaiseen luomistyöhön. Nuorten ihmisten luomisvoima ja energia tulevaisuuden kehittämiseen pelkän tuhlailun sijasta. Vihreää ja sinistä ekonomiaa, mitä nämä nyt sitten merkitsevätkään. Ei pelkkiä vihaisia lintuja ja muita hupipelejä, vaan nuorisolle maapallon pelastamiseen tähtääviä strategiapelejä, joissa opittaisiin uusia ajattelutapoja ja keksittäisiin keinoja. Tällä hetkellä huolestuttavaa on, että nuoret, joita tämä kaikki muutos tulee kipeästi koskettamaan, eivät vielä ollenkaan ymmärrä missä mennään. Meidän vanhojen on vielä toimittava heidän puolestaan.
Pelkoni alkaa hälvetä kun tulee toiminnasta kysymys. Suomeenkin on jo perustettu ”Helsinki Sustainability Center”, puheenjohtajana presidentti Tarja Halonen. Tämä keskus, kuten muut vastaavat maailmalla keräävät ja tulkitsevat tietoa oman alueensa kannalta, rekisteröivät heikkoja signaaleja ja tiedottavat näistä eteenpäin kansalaisille, hallinnolle tai liike-elämälle toimenpiteitä varten. Tiedonkerääminen on ennakoivaa ja nopeasti reagoivaa. Kansalaisten on itse vaadittava päätöksiä kun huomaavat ongelmia. ”Kyllä kansa tietää”.
-Pikkuveljelle on paljon kysymyksiä. Panen hänet koville. Mitä yksi strutsi voisi tehdä? Entäs lauma vanhoja strutseja?
-Jääköön uusi kevättakki!
ILMASTONMUUTOKSEN TORJUMISEN HINTALAPPU PIENENEE
Aktia Pankin Senior Advisor Timo Tyrväinen kiinnostui parikymmentä vuotta sitten ympäristöasioista saatuaan konferenssiesitelmänsä kiitokseksi Al Goren kirjan The Unpleasant Truth.
Pian sen jälkeen OECD:n talouskonferenssissa puhuttiin ilmastomuutoksesta ja sen vaikutuksista sekä esitettiin arviot siitä, kuinka ”kallista” ilmastomuutoksen torjuminen on.
Tyrväinen kertoo, että ilmastonmuutoksen hillitseminen on tullut vuosi vuodelta halvemmaksi.
– Esimerkiksi tuulivoimalla tuotetun sähkön kustannukset ovat supistuneet 50 prosenttia vuodesta 2009, ja aurinkoenergian kustannukset vuodesta 2008 peräti 80 prosenttia.
– Ei ole pienintäkään epäilyä, etteikö sama trendi jatkuisi, vakuuttaa Tyrväinen.
Kuluttajien mielikuva uusiutuvien energiamuotojen kalleudesta hiilellä tuotettuun energiaan verrattuna ei pidä enää paikkaansa.
Globaalissa mitassa ajateltuna seuraavan 15 vuoden aikana noin miljardi ihmistä muuttaa kaupunkeihin, joiden on kyettävä tuottamaan uusien asukkaiden tarvitsema sähkö. Tyrväinen näkee todennäköisenä, että tulevina vuosikymmeninä ei ole enää kannattavaa rakentaa isoja hiilivoimaloita ja sähköverkkoja – ainakaan niiden tarve ei ole samaa luokkaa kuin nyt:
– Kehittyvissä maissa – Afrikassa, Aasiassa ja Latinalaisessa Amerikassa – talo-, kylä- ja korttelikohtaiset sähköratkaisut tulevat silloin olemaan keskeisessä roolissa.
Ilmastonmuutoksen globaaleja vaikutuksia pitää ymmärtää
Viimeisen kolmen vuoden aikana päästöt eivät ole lisääntyneet lainkaan, siitä huolimatta, että maailmantalous on kasvanut noin kolmen prosentin vauhtia. Muutos menneisiin vuosikymmeniin on radikaali. Samaan aikaan hyvinvointitappiot ovat Tyrväisen mukaan osoittautuneet paljon suuremmiksi kuin vielä muutama vuosi sitten osattiin edes ajatella.
– Haittavaikutuksia ja niiden laajuutta on alettu ymmärtää paremmin. Ei ole kysymys vain siitä, että siellä täällä tapahtuu ”ilmastohäiriöitä”. Nyt ilmastovaikutukset näkyvät kokonaisten kansakuntien tasolla, kertoo Tyrväinen.
– Tämän vuoden alussa kuivuus söi Vietnamin BKT:sta neljä prosenttia ja Zimbabwen BKT:sta jopa 12 prosenttia.
Ilmastonmuutoksen hillitsemiseen satsattua rahaa ei tule nähdä pelkkänä menona. Se mitä yksi maksaa, on toiselle tulo.
– Jos rahaa suunnataan ilmastomuutosta hillitsevien ratkaisujen kehittämiseen, niiden toteuttaja saa siitä tulon, joka jää kiertämään kansantaloudessa, valaisee
Tyrväinen.
– Yhä useammat yritykset ovat alkaneet ymmärtää, että ilmastonmuutoksen hillitseminen on mahtava mahdollisuus. Näille apajille on kuitenkin tulossa kilpailijoita pilvin pimein. Jos haluaa pärjätä, on pysyttävä koko ajan kehityksen kärjessä, hän huomauttaa.
Monet rahastot ja institutionaaliset sijoittajat ovat alkaneet irrottautua hiiliriskisistä sijoituskohteista. Kiinnostavaa on Tyrväisen mukaan se, että irrottautuneet sijoittajat eivät ole hävinneet rahaa, vaan ovat päinvastoin voittaneet:
– Osakeindeksit, joista hiiliriskit on siivottu pois, ovat kehittyneet suotuisammin kuin yleisesti seuratut indeksit.
Yritysten asennemuutoksesta kertoo myös Suomeen perustettu Climate Leadership Council –yhdistys, CLC, jonka jäsenyrityksiä ovat suomalaiset eri alojen suuryritykset. Niitä yhdistää vakava suhtautuminen ilmastonmuutokseen ja sen haasteisiin.
– Yhä useammat yritykset tiedostavat osakkeenomistajien ymmärtävän, että ilmastonmuutokseen ja ilmastopolitiikan kiristymiseen varautuminen pienentää tulevaisuuden riskejä, muistuttaa Tyrväinen.
06-2016 TARJA RANNISTO
ILMOJA PITELEE
26.5.2016 by Hannele Eklund
Hannele Eklund on Myrskyvaroitus ry:n toiminnanjohtaja. Hän tapasi GCINET:n toiminnanjohtajan Tapio Kannisen kanssa Protect our Winters -liikkeen toiminnanjohtaja Niklas Kaskelan Helsingissä toukokuussa ja tämä blogi syntyi seurauksena.
Myönnän heti kättelyssä, että olen huono talvi-ihminen ja siinä mielessä ihan väärään paikkaan syntynyt. Palelevat kintut ja yleinen vilu yhdistettynä liukkauteen ja loputtomiin lumitöihin tekevät minusta ikävän ihmisen. En tykkää, enkä tule toimeen suksien kanssa. Eikö siis kaltaiseni keskieurooppalaiseen talveen haikailevan ihmisen pitäisi hyppiä kuin heinäsirkan onnellisena lämpenevästä ilmastosta?
Pidän myös matkustamisesta ja asuinpaikkani edellyttää auton käyttöä. Silloin tällöin maistuu kunnon pihvi, pimeinä iltoina poltan kynttilöitä ja panen tulen takkaan. Nopeasti ajatellen näillä ansioilla voisi jo saavuttaa mainetta ympäristöuhkana. Millä ihmeen uskottavuudella tällainen syntisäkki perustelee toimintaansa ilmastonmuutoksen vastaisessa yhdistyksessä?
Ilmastonmuutoksen hidastaminen yksilötasolla on arkisia valintoja, joita voi tehdä monesta näkökulmasta: miksi ravata kaupassa ostamassa tuotteita yksi kerrallaan, sen sijaan että tekisi hankinnat suunnitellusti ja säästäisi bensaa (= rahaa) ja aikaa. Miksi pakata ostokset muovikassiin, kun ostoskassi on paljon käytännöllisempi? Miksi pakata hedelmät ja vihannekset ärsyttävään ohueen muovipussiin, jonka suuta ei saa auki muuten kuin kosteiksi nuolaistulla sormenpäällä? Ja mistä ihmeestä on kehittynyt tämä käsittämätön kiima panna valmiiksi muoviin pakatut pakasteet näihin samoihin ärsyttäviin pusseihin? Listaa ympäristön ja oman hyvinvoinnin kannalta fiksuista valinnoista voi jatkaa loputtomiin. Olennaista on ajatella, ekologinen on usein myös ekonomista.
Maapallon ilmaston lämpeneminen on valtava juttu. Helsingin Sanomissa 30.10.2014 (HS/A27-28) kerrottiin, kuinka Tanska pelkää tulvia. Jutussa mainittiin parin viime vuoden aikana tulleista rankkasateista, joita on ollut tavallista enemmän. Mikäli maapallon keskilämpötila nousee kahdella asteella vuoteen 2100 mennessä, ennustetaan merenpinnan nousevan 0,7 metriä. Jos tähän mennessä merenpinta on noussut kerran 500 vuodessa 1,7 metriä normaalin yläpuolelle, tulevaisuudessa näin kävisi vuosittain useita kertoja. Kaupunkien kadut, metrotunnelit ja kellarit tulvisivat, elämä olisi jatkuvaa katastrofiin valmistautumista pilviin kohoavine vakuutusmaksuineen.
Kun oma päivittäinen mukavuus juuri tänään ei ole välittömästi uhattuna, on helppo ohittaa uutiset globaaleista ilmastonmuutoskatastrofeista olan kohautuksella. Suosittelen kuitenkin astumaan epämukavuusalueelle ja miettimään toisenkin kerran: rajut ilmastonmuutoksen aiheuttamat sääilmiöt aiheuttavat ongelmia, jotka ennemmin tai myöhemmin vaikuttavat meidän kaikkien elämään.
On ymmärrettävää, että ilmastonmuutoksesta uutisoitaessa tarvittavien toimenpiteiden mittakaava voi yksittäisen pohjoisen kaduntallaajan näkökulmasta tuntua niin valtavalta, ettei siinä muovikassin ostamatta jättämisellä ole mitään vaikutusta. Väärin, kyllä on. Kysymys on joukkovoimasta ja asenteen muutoksesta. Mitä useampi meistä sisällyttää yhden kasviaterian viikoittaiseen ruokavalioonsa, suosii lähiruokaa ja kuluttaa vastuullisesti, sitä varmemmin ja nopeammin vaikutamme maapallon tulevaisuuteen ja omaan ja lähimmäistemme hyvinvointiin. Ilmastonmuutos lisää mm. kuivuutta jo ennestään kuivilla alueilla, aiheuttaa tulvia ja muita sään ääri-ilmiöitä, joiden vaikutuksille kehitysmaiden asukkaat ovat meitä paljon alttiimpia. Mikäli kehitystä ei pysäytetä, ilmastopakolaiset ovat tulevaisuuden uusi avustusta tarvitsevien valtava ryhmä.
Ilmastonmuutos on epäreilu, se kohtelee jo valmiiksi heikoimmilla olevia rajuimmin. Ilmastonmuutos on myös kallis, sään aiheuttamien tuhojen korjaamiseen käytetään varoja myös rikkaissa läntisissä maissa vuosi vuodelta enemmän. On selvää, että poliittisella päätöksenteolla ja rikkaiden teollisuusmaiden tekemillä suurilla valinnoilla saadaan nopeimmin näkyvää tulosta. Vastuutaan ei kuitenkaan meistä kukaan saa yksilötasollakaan paeta. Suomen hiilijalanjäljestä kotitalouksien osuus on lähes 70 %. Sen lisäksi on hyvä tietää, että suomalaisten henkilökohtainen jalanjälki on yksi maailman suurimmista, jopa viisinkertainen vaikkapa kiinalaisiin nähden.
Mieti, mikä on kivempaa: että Tanskassa viljellään yhä enemmän viiniä ja meillä ei hiihdä minun lisäkseni muutkaan, vai puhdas ilma, normaalit vuodenaikoja noudattavat kelit ja ihmiskunnan parempi tulevaisuus terveessä ympäristössä? Tee Ilmastolupaus (www.ilmastolupaus.fi) ja katso, mitä jälkeesi jätät. Lämpöiset sukat, nastat talvikenkien pohjissa ja torstain hernesoppa lihattomana. Siinä se – helppo valinta!